Heippa! Oon tässä tällä viikolla mietiskelly omana itsenä olemista. Se on vähän ristiriitainen käsite oon joskus vähä nuorempana ajatellut etten pysty olemaan oma itseni kaikkialla. Mut nyt oon alkanut ajattelemaan, että ihmiset yleensä käyttäytyy eritavalla eri ihmisten seurassa ja ne on silti oma itsensä, mut ns eri rooleja eri kavereiden kanssa yms. Mut sit toisaalta monet ihmiset on taas ujompia jos ne on isossa porukossa. Ja se on kyllä ihan totta koska, kun on isossa porukassa tuntuu ettei saa suuvuoroa. Mut se että, oma itsensä voi olla monella tavalla. Ja yleensä ihmisillä on ne monta roolii harva käyttäytyy kaikkien kanssa samalla tavalla. Mut näihin ajatuksiin lopetan! Hyväää viikkoo <3 ps. Teille positiivista, että oon kipee niin oon postaillu paljo enemmän :)
Oon 16-vuotias tyttö Suomesta. Oon ollut koko ikäni mormoni eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen. Mun elämässä se tarkottaa sitä, et käyn kirkos joka sunnuntai ja perjantaina nuortentoiminnoissa. Kirkko on tärkeä osa mun elämää. Tässä blogissa mun on tarkotus kertoo mun ajatuksia mormonina elämisestä ja elämästä yleensä :) Tää on maailmanlaajuinen kirkko, johon kuuluu jo yli 15 000 000 jäsentä. Suomessa on n. 300 12-18-vuotiasta mormoninuorta. Ja olen yksi heistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti